Vai pitäisikö sanoa virkahenkilö?! No kuitenkin, viikonloppunahan se pitää tehdä. Siitä kiukustuneena päätin pitää tämänkin päivän sairauslomaa. Tosin kuumemittarin tökkääminen suuhun todisti onneksi sen, että ei tässä aiheetta kotona tutista. Kuumetta on ja nenän väri muistuttaa erehdyttävästi sen kuuluisan poron kuonon väriä... Tarvii kuitenkin nyt tyytyväisenä todeta, että syysloma on vasta viikon päästä, joten tavallaan "oikeaan aikaan" tässä sängyn pohjalla maataan.

Ukkeli on vihdoin saatu kurssilta kotiin, ja tarvii tunnustaa, että viime viikko oli lähinnä outo, kun se oli paikalla. Luonnollisesti jossain vaiheessa viikkoa saatiin kunnon rähäkkäkin aikaiseksi, mutta toisaalta ihmekö tuo... Asia kuitenkin onnellisesti sovittu. Ollut joka tapauksessa aika kiireinen syksy, herra tosiaan oli kuukauden reissussa, sitten melkein joka viikonloppu oli jotain kinkeriä tai muuta tapahtumaa. Tosin ihan mukavahan se on, mutta välillä jo kaipasi, että ei tarvisi aina lähteä jonnekin. Viime lauantaina tosin lähdin mielelläni, kävin katsomassa Finlandia-klubilla Apocalyptican keikan. Ja hyvin soi sellot! Edellisestä Apon keikasta olikin jo melkein puolitoista vuotta aikaa. Metallican keikallahan heidän piti olla lämppärinä, mutta kuinkas sitten kävikään... Noo, Metallica oli kyllä niin kova ilman huikeaa lämppäriäkin, jotta ei voi valittaa...

James-setä soittaa kuvassa Pipsulle tuutu-laulua....

 

 

Ja tällä siis tarkoitan viikkoja, joita vietän "yksinhuoltajana." Ukkeli siis on ollut reilut 2 viikkoa reissussa, tosin onhan hän piipahtanut viikonloppuisin kotona. Mä olen ollut hänen tyttärensä kanssa kotona. Se on rankkaa! On varmasti kaikille, jotka yksin huolehtivat muksusta tai useammasta, mutta varsinkin, kun yrittää jaksaa huolehtia jonkun toisen lapsesta, vaikkei niin edes haluaisi. Ei vain ole vaihtoehtoja...

Jotkus "ihanat" ihmiset ovat katsoneet tarpeelliseksi mainita minulle, kuinka tiesin asioiden laidasta jne... No, helppohan se on arvostella. Itselläni kun ei ollut aavistustakaan, että mieheni ex-vaimo kuolisi, ja näin ollen miehestäni todella tulisi yksinhuoltaja sanan varsinaisessa merkityksessä. En myöskään osannut aavistaakaan, että mieheni äiti kuolisi äkillisesti hieman yli viisikymppisenä. Hän auttoi kovasti lapsen kanssa ja aina pikku-H sai mennä sinne lomailemaan, kun vaan halusi. Niinpä niin. Ja kyllähän minä tiesin, mihin astuin. Ihanaa, että muut aina tietää asiat paremmin kuin itse... Toki tiesin mieheni ammatin, ja tiesin, että hän joutuisi olemaan melko paljon poissa, mutta silti. Taidan olla hieman väsynyt tähän touhuun tällä hetkellä.

Tästä onkin hyvä jatkaa purnaten sitä, että ei aina kannattaisi arvostella asioita, varsinkin jos ei tiedä niiden todellista laitaa. Joitakin ihmisiä moinen arvostelu voi satuttaa kovasti. Kuten nyt mm. itseäni. En nyt ala jeesustelemaan asialla, mutta uskoisin, että näillä erinäisillä jutuilla on ollut jonkinlainen vaikutus omaan arvostelukykyyn, ja siihen ettei kovin helposti lähde tuomitsemaan muiden asioita, jollei todella tiedä, mistä on kyse.

Viime viikolla sanomalehden tekstiviesti-palstalla joku vatipää keksi julistaa kaikille, että tatuoinnit on narkkari-puuhia. Kenties tekstari oli vaan provokaatio-viesti, mutta ainakin minuun se tehosi. Itse muutamalla tatuoinnilla koristautuneena tuohduin tietenkin kovasti. Ärsyttää, kuinka helposti ihmiset lokeroidaan pelkkien koristeiden takia. Tietenkin tästäkin voidaan olla montaa mieltä, että onko ne nyt koristeita vai ei, mutta puhunkin nyt omasta puolestani. Jos ne piilotan, niin kuinka moni voi lokeroida minut narkkariksi noin muuten ulkonäön perusteella?!? Ei varmaan kovinkaan moni. Tästä kuitenkin yhteenvetona, että helkkari kuinka ennakkoluuloista porukkaa me ollaan!!! Hävettää.

Lähdenpä tästä kuuntelemaan (saatanallista) heavy-musiikkia (ja luonnollisesti palvomaan ko. herraa) sekä samalla suihkuun pesemään tatuointejani (siis piikittämään itseäni). Sitten voisinkin soittaa kaverilleni, joka on ulkomaalaista syntyperää (siis huora tai muuten rikollinen vähintäänkin). Kenties otan vielä illalla lasin viiniä (alkoholistikin vielä!!!)

Joten suvaitsevaa illan jatkoa kaikille... Toisen kerran paremmalla mielellä.

 

 

 

 

Olihan taas vaikeaa nousta aamulla sängystä ylös... Satoi vettä, ja tuntui kuin koko viikonloppua ei olisi ollutkaan. Olinhan kyllä lauantaina ollut yli 9 tuntia töissä viettämässä työpaikan iloista perhetapahtumaa, joten tietenkin viikonloppu jäi lyhyeksi. Ehkä sen takia tämä maanantaiaamu oli erityisen hankala. Siitä riemastuneena laitoin ukkelin hakemaan aamulehteä ja paneuduin itse aamukahvin tekemiseen. Ollapa ihmisellä espressokeitin!! No, kaupastahan niitä saisi, mutta kun menin "törsäämään" viikonloppuna rahaa ylinopeussakkoon... Mutta ei auta valittaa, oma moka. Onneksi ei kortti kuitenkaan lähtenyt. Ei kai sekään kaukana ollut.

En tainnut tuossa "esittelyjaksossa" kertoa yhdestä harrastuksestani, geokätkennästä. Eli siis netistä (www.geocaching.com) haetaan kätkön paikka, ja gepsin kanssa suunnistetaan hakemaan sitä milloin mistäkin pöpeliköstä. Aika monta kätköä on tullut jo haettua, mutta omaa ei olla saatu aikaiseksi ennen kuin nyt. Olipa hauska huomata, että samana päivänä kuin kätkö on kätketty, joku kävi jo hakemassa sen. Nopeaa toimintaa!

No, eipä siitä nyt muuta. Kiinnostuneet voivat tutustua sivuihin... Vaikuttaa nörttiharrastukselta, mutta itse hurahdin ihan täysin kyseiseen juttuun. Kätköjäkin on haettu jo reilu 50, kauimmat Norjasta saakka.

Kävipä muuten perjantaina mukavasti... Hain töiden jälkeen postin, niin kuin yleensäkin, ja siellä odotti ylläri! Olen voittanut Naantalin kylpylään "Paratiisivuorokauden 2:lle hengelle". Siis minä, joka en ikinä voita!!! Ihana päästä syyslomalla vähän lillumaan lämpöisiin vesiin... Lomaan on tosin vielä reilu kuukausi aikaa, mutta eiköhän se mene nopeasti. Sitä odotellen...

Olen muutenkin yrittänyt nautiskella syksystä, vaikkei se ehkä vuodenaikana kaikkein suotuisin olekaan. Viikonloppuna istuttelin Kanervia ruukkuihin ja muutenkin valmistelin pihaa talvea varten. Loppujen lopuksi syksy on kovin kaunista aikaa, vaikkei vesisade ihan suosikkini olekaan. Mutta kaikki värit on kauniita, ja syksyssä on jotain hiukan haikeaa. On ihana sytytellä kynttilöitä ja fiilistellä syksyn väreissä ja tuoksuissa. Kiva tehdä syksyisiä ruokia ja maistella lämmittäviä viinejä. Kesä on ihan rose-viini aikaa, ja sepä on hilpeää se, mutta syksyllä voi sitten lämmitellä hyvän punaviinin kanssa. Kohta tulee uudet beaujolais:kin myyntiin, ja se on sitten syksyä. No ei nyt ehkä ihan vielä, marraskuussa sitten, mutta kuitenkin... Sen jälkeen voikin siirtyä joulun odotukseen, joka tuntuu alkavan vuosi vuodelta aikaisemmin. Viime viikolla bongasin kaupasta ensimmäiset jouluvalot ja toisesta kaupasta joulukahvia. Tuntuu hieman hölmöstä, kun jouluun on aikaa vielä yli 3 kuukautta. Joten joulustressiä odotellen seuraavaan kertaan... 

 

 

 

 

 

Mietiskelin tässä päivänä eräänä, mikä saa ihmisen kirjoittamaan blogia? Itsestä kun joskus tuntuu, että elämässä ei tapahdu mitään niin kiinnostavaa, että se kannattaisi jakaa kaikkien kanssa. Toisaalta kun lueskelee joitain blogeja, niin ei kai kaikille muillekaan nyt niin hirmuisesti tapahdu.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Voisin varmaan kertoa jotain itsestäni, jos vaikka joku tätä innostuu lukemaan. Olen ihan vähän yli 30 iältäni, ja ”asumiskokonaisuuteeni” kuuluu aviomies sekä hänen lapsensa, 8-v. Työskentelen valtion leivissä, tarkemmin sanoen puolustusvoimissa siviilivirassa. Mieheni on myös kyseisen laitoksen ihmisiä, tosin sotilas. Tytteli on tokalla luokalla.

 

Harrastuksia ei paljon ehdi olla, mutta nautiskelen mielelläni hyvästä ruoasta hyvän viinin kera. Leffoja on myös hauska katsella, varsinkin leffateatterissa. Konserteissa myös mielelläni käyn. Musiikkimaku kallistuu hieman raskaammalle puolelle. Joskus on hauska käydä museoissa tai taidenäyttelyissä kiertämässä, sitä tosin tulee tehtyä aivan liian harvoin. Kovin kummoinen bilehile en ole, joskin kenties joskus olen ollut… Mutta niin sitä muuttuu! Toki joskus on erittäin hauska käydä kavereiden kanssa heilumassa, mutta kuitenkin mieluummin ilta muutaman kaverin, hyvän ruoan ja juoman kanssa kiehtoo enemmän. Ja tietenkin pelaillen erilaisia pelejä. Matkustelu on myös suosikkipuuhaani, mutta melko tuore asuntolaina hiukan häiritsee harrastustoimintaa. Sen sijaan olen siirtänyt puuhani ulos, ja kyyhötän nykyisin mielelläni puutarhassa kuopimassa maata.

 

Nyt olen viettänyt iltoja itsekseni, kun mies on kurssilla. Tai en tietenkään yksin, napero on seuranani. Joskus tosin toivoisi olevan yksin, mutta se autuus on vasta huomisiltana. Tosin töissä saattaa mennä hiukan myöhään, kun on viikonlopun tapahtuma järjestettävänä, mutta toisaalta on nautinto viettää myös seuraava aamu ihan yksin. Osaako sitä ollakaan?!?

 

Vaikka avioliitossa ei mitään normaalista poikkeavia vikoja olekaan, on joskus suuri nautinto olla ihan yksin. Kukaan ei rämpytä telkkakanavia juuri kun katsot jotain, ja nälkä saa olla silloin kun se tulee. Toisaalta ruoanlaitto yksin on tylsää. Mutta jos aamut saisi viettää yksin, se olisi luxusta!!

 

Toisaalta tämäniltainen saunahetki itsekseen kynttilöiden valossa oli aivan ihana. Ostin uutta tervan tuoksuista saunatuoksua, kyllä ihastuin. Joten lauteilla tuli vietettyä hyvä tovi, iho on ihan rusinana nyt.

 

Kummallista, miten sitä voi kirjoittaa, vaikkei mitään asiaa periaatteessa olekaan. Joten se siitä, ettei YHTÄÄN MITÄÄN tapahdu. Nyt painun pehkuihin, aamulla se samperin kello huutaa taas ensimmäisen kerran puoli kuusi. Mutta en varmasti nouse ylös ennen kuutta.