Mietiskelin tässä päivänä eräänä, mikä saa ihmisen kirjoittamaan blogia? Itsestä kun joskus tuntuu, että elämässä ei tapahdu mitään niin kiinnostavaa, että se kannattaisi jakaa kaikkien kanssa. Toisaalta kun lueskelee joitain blogeja, niin ei kai kaikille muillekaan nyt niin hirmuisesti tapahdu.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Voisin varmaan kertoa jotain itsestäni, jos vaikka joku tätä innostuu lukemaan. Olen ihan vähän yli 30 iältäni, ja ”asumiskokonaisuuteeni” kuuluu aviomies sekä hänen lapsensa, 8-v. Työskentelen valtion leivissä, tarkemmin sanoen puolustusvoimissa siviilivirassa. Mieheni on myös kyseisen laitoksen ihmisiä, tosin sotilas. Tytteli on tokalla luokalla.

 

Harrastuksia ei paljon ehdi olla, mutta nautiskelen mielelläni hyvästä ruoasta hyvän viinin kera. Leffoja on myös hauska katsella, varsinkin leffateatterissa. Konserteissa myös mielelläni käyn. Musiikkimaku kallistuu hieman raskaammalle puolelle. Joskus on hauska käydä museoissa tai taidenäyttelyissä kiertämässä, sitä tosin tulee tehtyä aivan liian harvoin. Kovin kummoinen bilehile en ole, joskin kenties joskus olen ollut… Mutta niin sitä muuttuu! Toki joskus on erittäin hauska käydä kavereiden kanssa heilumassa, mutta kuitenkin mieluummin ilta muutaman kaverin, hyvän ruoan ja juoman kanssa kiehtoo enemmän. Ja tietenkin pelaillen erilaisia pelejä. Matkustelu on myös suosikkipuuhaani, mutta melko tuore asuntolaina hiukan häiritsee harrastustoimintaa. Sen sijaan olen siirtänyt puuhani ulos, ja kyyhötän nykyisin mielelläni puutarhassa kuopimassa maata.

 

Nyt olen viettänyt iltoja itsekseni, kun mies on kurssilla. Tai en tietenkään yksin, napero on seuranani. Joskus tosin toivoisi olevan yksin, mutta se autuus on vasta huomisiltana. Tosin töissä saattaa mennä hiukan myöhään, kun on viikonlopun tapahtuma järjestettävänä, mutta toisaalta on nautinto viettää myös seuraava aamu ihan yksin. Osaako sitä ollakaan?!?

 

Vaikka avioliitossa ei mitään normaalista poikkeavia vikoja olekaan, on joskus suuri nautinto olla ihan yksin. Kukaan ei rämpytä telkkakanavia juuri kun katsot jotain, ja nälkä saa olla silloin kun se tulee. Toisaalta ruoanlaitto yksin on tylsää. Mutta jos aamut saisi viettää yksin, se olisi luxusta!!

 

Toisaalta tämäniltainen saunahetki itsekseen kynttilöiden valossa oli aivan ihana. Ostin uutta tervan tuoksuista saunatuoksua, kyllä ihastuin. Joten lauteilla tuli vietettyä hyvä tovi, iho on ihan rusinana nyt.

 

Kummallista, miten sitä voi kirjoittaa, vaikkei mitään asiaa periaatteessa olekaan. Joten se siitä, ettei YHTÄÄN MITÄÄN tapahdu. Nyt painun pehkuihin, aamulla se samperin kello huutaa taas ensimmäisen kerran puoli kuusi. Mutta en varmasti nouse ylös ennen kuutta.